keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kiihottuminen ja kiihottaminen




Kiihotus


Kiihottuminen ja vastaavasti kiihotustilan aikaansaaminen eli kiihottaminen ovat aikamme ja jopa aikakautemme suuria teemoja.
Vielä jokunen vuosikymmen sitten kiihottamista kirjoituksen tai kuvallisen esityksen avulla yleisesti halveksittiin helppohintaisena ja erityisesti taiteen piirissä sopimattomana asiana.
 Tämän mukaisesti lätkäytettiin niin sanottua huviveroa sellaisille kulttuurin tuotteille, joiden voitiin päätellä tehdyn vain rahan ansaitsemiseksi eikä taiteellisin tavoittein. Pornografia oli ruma sana ja myös raakuuksilla pelaavat helppohintaisuudet saivat osansa tästä suhtautumisesta.
Nyt asiat ovat toisin. Tom of Finland on julistettu suureksi taiteilijaksi, vaikka hän täysin avoimesti ilmoitti pornografisen tehon olevan hänen tavoitteenaan kuvia tehdessä. Ellei puntti pullistu, ei kuva ole onnistunut… Itse asiassa ainakin enemmistön mielestä paljon parempaa taidetta löytyy netistä pienellä googlauksella.
Ennen oli toisin. Vielä 1960-luvun alussa sensuuri valvoi kaikenlaista seksuaaliseen ja vastaavaan kiihotukseen pyrkivää materiaalia ja sekä kielsi että rankaisi veroilla alan yrittäjiä.
Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen. Taideteoksia, jotka eivät kiihota, ei sentään suorastaan kielletä, mutta tuskin niiden avulla kannattaa apurahoille pyrkiä. Vaaditaan vähintäänkin yhteiskunnallista kiihotusta, mutta sen pitää olla aivan tietynlaista. Rangaistuksia on tällä alalla myös luvassa.
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Näin kertoo laki ja kuten huomataan, se on äärimmäisen venyväksi tehty.

Yleensä lakien säätäminen kai pyrkii vastaamaan tiettyyn yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Pornografiapykälät ja rangaistusverot kukaties yrittivät tehdä kunnon taiteen kilpailukykyiseksi roskaviiteen rinnalla. Kauhea ajatella, mutta ehkäpä niillä jopa oli myönteistä merkitystä?
Nyt on sitten uudenlainen kiihotus valtion kieltolistalla. Itse asiassa kiihottua kai saa, kun tuskin muutakaan voi ja sen havaitseminen voi olla ylivoimaista, mutta sen ilmaiseminen on julistettu rangaistavaksi ja tuomioitakin jo annettu.

Laki on laki ja yleensä se on ollut tässä maassa tapana kokea pyhäksi, sillä aivan avoimesti mielettömiä lakeja meillä on säädetty harvoin. Toki kieltolaki oli aikoinaan tästä räikeä esimerkki ja lähes kaikkihan sitä myös rikkoivat.
Tilanne oli toinen sosialistimaissa, joissa ihmiset koetettiin pakottaa toimimaan normaaleissa arkipäivän asioissa vastoin tervettä järkeä ja omaa etuaan eli niin sanottuja taloudellisia lakeja. Siellä ei lopulta kukaan voinutkaan loppuun asti lakeja noudattaa.
Ongelmalliseksi saattavat yleisen lainkuuliaisuuden kulttuurin tehdä sellaiset lait, joiden noudattaminen on vastoin ihmisten vakaumusta tai tuottaa selvästi mielettömiä tuloksia. Sellaisessa tapauksessa syntyy vastarintaa, jota kutsutaan kansalaistottelemattomuudeksi. Se on useinkin terve reaktio, joka osoittaa, mikä on yleisen oikeustajun ja lain käyvän tulkinnan välinen ero.
Mikäli ero osoittautuu ylittämättömäksi, aukeaa valtiovallan ja hallintoalamaisten välille kuilu, joka voidaan ylittää vain lakia tai sen tulkintaa muuttamalla. Laki, jota ei kunnioiteta, mutta jonka noudattamista silti vaaditaan ja yritetään valvoa, johtaa yleisen lainkuuliaisuuden murenemiseen kuten aikoinaan kieltolaki tai vaikkapa Neuvostoliiton lain neuvostovastaisuutta koskevat pykälät. Taantumuksen osa on aina ankea ja lopulta toivoton.
On toki ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä asiaa tai halua sen olemassaoloa myöntää. Heidän ainoaksi keinokseen jää vaatia kovempia rangaistuksia ja tiukempaa valvontaa. Ennemmin tai myöhemmin tämä tie on kuljettu loppuun ja se, mikä halutaan kieltää, pakottaa tunnustamaan olemassaolonsa.
Tämä tapahtuu sillä edellytyksellä, että kielto kohdistuu johonkin normaaliin ja väistämättömään inhimillisen käyttäytymisen muotoon, joka koetaan oikeaksi ja kohtuulliseksi. ”Nollatoleranssi” kuuluu sen ihmisryhmän suosimiin käsitteisiin, jotka siitä huolimatta sitoutuvat mielettömyyteen ja yrittävät korvata rationaalisuuden emotionaalisella korviketoiminnalla.
Laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan muistuttaa kovasti surullisenkuuluisaa rauhanlakia. Sekin on helppo ulottaa koskemaan lähes mitä tahansa mielipiteenilmausta: ”levitetään…tietoa”… ”panetellaan… jotakin ryhmää… vakaumuksen vuoksi…” Tämähän voidaan tulkita niin, että on rikollista olla vaikkapa eri mieltä asiasta, joka koskee vakaumuksia (!) ja kertoa tämä avoimesti.
Panetteluksi voidaan leimata mikä tahansa jostakin ryhmästä esitetty mielipide, joka ei perustu tieteelliseen tutkimukseen tai perustuu sellaisiin tutkimustuloksiin, joita pidetään sopimattomina, kuten Tatu Vanhasen tutkimukset. Jopa kohdettaan ylistävät kommentit, mikäli ne ymmärretään sarkastisiksi, voitaneen tällaisen lain perusteella kriminalisoida.
Se, että jotakin voidaan tehdä, ei tarkoita että niin saisi tehdä tai peräti pitäisi tehdä. On asioita, joissa järjen käyttö on nimenomaisesti kielletty. Ne liittyvät muun muassa vartiopalvelukseen, jossa on varmistettava, ettei vartijaa huijata. Näissä asioissa sovelletaan ja voidaan mielekkäästi soveltaa niin sanottua nollatoleranssia. Sitten on asioita, joissa järjen käyttämättä jättäminen on itse asiassa rikollista tai muuten tuomittavaa. Sellaiset liittyvät esimerkiksi sananvapauden käytön rajoittamiseen.
Normaali, säädyllinen ihminen ymmärtää jopa John Stuart Milliä lukematta, miten tärkeää on sananvapauden mahdollisimman täydellinen salliminen ja miten törkeää on sen rajoittaminen oman tai oman puolueen mielipiteen suojelemiseksi ja toisenlaisten mielipiteiden tukahduttamiseksi.
Viralliselta taholta on, joltakin Jouni Niskanen-nimiseltä toimihenkilöltä nyt tullut ilmoitus, että ”väärien” mielipiteiden jakaminen ja ”peukuttaminenkin” netissä saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Niin kai on, jos sitä halutaan. Yhtä selvää on, että tämänlaatuinen ajatusten ja ilmaisujen poliisivalvonta täyttää totalitarismin tunnusmerkit. Kansanedustajien ja muiden sellaisten tahojen, joiden tehtävänä on valvoa kansan perusvapauksia, on nyt ehdottomasti syytä reagoida näihin puheisiin, jotka tulevat virkavaltaa käyttäviltä ihmisiltä.
Kansan kiihottuminen voidaan estää vain poistamalla sen syyt. Olihan meillä kerran myös ns. kiihotuslaki, mutta se oli voimassa vain pari vuotta, 1934-1936. Sellaista voidaan ehkä puolustella väliaikaisena toimena, jos esimerkiksi demokratia joutuu kriisiin?
Kysymys kuuluukin, onko meidän järjestelmämme nyt sitten jo kriisissä? Entä mitkä ovat kriisin syyt ja miten ne voidaan poistaa?  Normaaliin demokratiaan mielipiteiden poliisivalvonta ja kiihotuslait eivät kuulu. Milloin voisimme taas palata sellaiseen? Vai onko nyt vain otettu askel pitkällä tiellä, jolta ei paluuta ole…?

35 kommenttia:

  1. Milloinka rikostarkastaja Jouni Niskanen puuttuu SDP:n Antti Lindman'in vihapuheisiin Jussi Halla-ahosta?

    Nyt kannattaisi toimia ripeästi, ennenkuin Lindman ehtii paeta ulkomaille.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus todellisesta ongelmasta.

    Onko islamin koston pelko maassamme jo niin suuri, että sille ollaan valmiit uhraamaan länsimaiden pyhät perusarvot? Shariaa pukkaa. Helposti se näköjään kävi.

    Charlie Hebdon arvojen puolesta marssivat käsi kädessä kaikki Euroopan silmäätekevät meidän Stubbiamme myöten. Charlie nyt on varsin räävitön, mutta nyt jo kielletään ja kriminalisoidaan faktapohjainenkin kritiikki huumorista puhumattakaan.

    Onko pelko todella jo noin suurta?

    VastaaPoista
  3. Minulla oli tänään kiista paikallislehden päätoimittajan kanssa, kun havaitsin, että hän oli poistanut Turun terroristin "kurkunleikkaajaksi" nimittämisen lehtijutustani, joka muuten julkaistiin.

    Hän vetosi siihen, että asiantuntijoiden (?) mukaan vihaan ei pidä vastata vihalla. Turussa on vielä kaksi ihmistä hengityskoneessa jihadistin jäljiltä. Hesarin mukaan henkitorvi vaurioituneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiasioista kertominen on joidenkin nilviäisten mielestä vihapuhetta.

      Ilmapiiri on mennyt aivan mahdottomaksi, kun yritetään olla poliittisesti korrekteja ja aletaan teeskentelemään.

      Poista
  4. Ongelman ydin on siinä, että ihmisillä on enemmän järkeä kuin luonnetta. Kun järki ja perslihakset riittävät saamaan akateemisen arvon ja sitä myötä vastuullisen paikan yhteiskunnassa, niin se takaa, että maata hallitaan tiedoilla, joita joku on kaatanut vastaanottavaiseen päähän.

    Paluuta ei ole, mutta voihan sitä mietiskellä, minkälaisen prosessin esimerkiksi kivimies Aarne Saarinen, parturi Fagerholma, tai puuseppä Helle jouivat tekemään kasvaessaan omiin mittoihinsa.
    Nyt porukan kymppeinä hääräävät kympin tytöt ja hikipinko pojat ja jälki on kuin suoraan jostain Ikean käyttöoppaasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sauli Väinämö Niinistön opintosuoritukset sisältävä kortti on tallessa Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan arkistossa. Lähes kaikki suoritukset ovat menneet läpi rimaa hipoen."

      Lähde: http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012020115148611_pd.shtml

      Poista
    2. Tämä selittänee sen, että TP Niinistön mieleen on jäänyt käsite "tehokas katuminen", muttei sen sisältö.

      Poista
  5. Minäpä otan nyt ja kiihotun tuosta Jostain Niskasesta niin,
    että riskeeraan nuhteettoman (päällisin puolin) elämäni ja
    jaan sekä peukutan tätä sinun kiihottavaa kolumnia.

    VastaaPoista
  6. "Laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan muistuttaa kovasti surullisenkuuluisaa rauhanlakia. Sekin on helppo ulottaa koskemaan lähes mitä tahansa mielipiteenilmausta: ”levitetään…tietoa”… ”panetellaan… jotakin ryhmää… vakaumuksen vuoksi…” Tämähän voidaan tulkita niin, että on rikollista olla vaikkapa eri mieltä asiasta, joka koskee vakaumuksia (!) ja kertoa tämä avoimesti."

    -Pelkäänpä pahoin, että jos ns. rauhanlaki nyt tuotaisiin eduskuntaan, sillai sopivasti muutettavat muutettuna-muodossa, se saattaisi hyvinkin mennä läpi. "Ajatusrikoksia" jahdattaessa kun blancopykälät ovat kokolailla välttämättömiä. Asia erikseen sitten tietysti on, kuinka hyvin linjassa esim. rikosoikeuden yleisten oppien kanssa olisi jokin säännös, jossa teonkuvaus jätetään avoimeksi, ts. tarkkaa tunnusmerkistöä (jonka täyttymistä samalla vaaditaan, jotta ko. säännöstä voitaisiin soveltaa) ei edes tosiasiassa ole määritelty, mutta tämä sitten lienee sivuseikka. Valtiosääntöjuristeja tuon näkökohdan kai ainakin pitäisi kiinnostaa edes ns. viran puolesta, vaan kuinka sitten lienee...

    "Yleisen petoksen aikana totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko."

    (-George Orwell-)

    VastaaPoista
  7. "Viralliselta taholta on, joltakin Jouni Niskanen-nimiseltä toimihenkilöltä nyt tullut ilmoitus, että ”väärien” mielipiteiden jakaminen ja ”peukuttaminenkin” netissä saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkit."

    Byrokraatti päättää tässä vinksahtaneessa yhteiskunnassa asioista, joiden arvo koko läntisen sivilisaation kannalta on perustavanlaatuinen. Demokratia on todella koetuksella, byrokraatit ja kansalaisjärjestöt päättävät, mitä tulee tehdä, kun hallitukset ja edustukselliset instituutiot eivät globalisaation ja monimuotoisuuden lisääntyessä tiedä mikä se kansa on, mitä palvella pitää. Ei puhettakaan, että edes yritettäisiin rakentaa jonkinlaista yhteistä ymmärrystä siitä, miten saavutettaisiin tasapaino eri ajatussuuntien kesken. Ei näytä siltä, että ongelmaa tunnistettaisiin. Poliitikot pesevät kätensä tai lähtevät mukaan ajan identiteettipolitiikkaan; 'suojelevat' sananvapautta samalla kun suitsivat sitä; vapausarvot ovat hukassa, vaikka arvopohja on ylpeyden aihe ja syrjimisen peruste.

    VastaaPoista
  8. Kun ennen 60-lukua mitään kiihottavaa materiaalia ei ollut saatavilla, niin näyttivätkö oikeat tytöt kiihoittavammilta? Nyt kun kaikenlaista kiihoittavaa törkyä on tarjolla mielin määrin, niin turtuuko ihmisten mieli, eivätkä oikeat tytöt enää tunnu miltään? Ainakin syntyvyys on laskenut.

    Näistä asioistahan kukaan ei puhu, mutta netissä on kyllä paljon juttua siitä miten internetin tuoma rajattoman pornon tarjonta olisi tehnyt nuorista mihistä impotentteja oikeiden naisten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne näyttivät! Oli piilossa mitä arvailla. Olin nuorempi. Haikeana, hh

      Poista
  9. "Yhtä selvää on, että tämänlaatuinen ajatusten ja ilmaisujen poliisivalvonta täyttää totalitarismin tunnusmerkit."

    Kuten tunnettua rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaikki alkoi Välirauhan sopimuksesta vuonna 1944. Sotilaallinen torjuntavoitto ei estänyt sitä, että Stalinin/ryssän sontainen saapas työnnettiin Suomen sisäiseen elämään.

    Leninin ja Stalinin apu punaiselle vallankumoukselle Suomessa oli ihan OK. Lähetettiin aseita, viljaa, tupakkaa ja tuhansia Venäjällä asuneita suomalaisia, Suomen kansalaisia ja Inkerin suomalaisia. Sen sijaan Suomen julistama sota Neuvosato-Venäjälle ei ollut OK, eli Suomella ei ollut siihen oikeutta eikä oikeutta solmia Tarton rauha Vuonna 1920. Se kuitenkin solmittiin, koska bolshevikit hävisivät toisen valloitussodan, nyt jo Puolassa.

    Kaikki alkoi siis Välirauhan sopimuksesta vuonna 1944, kun Neuvostoliitto kirjoitti suuren listan asioista, joista se ei tykännyt Suomen sisäisessä elämässä ja ne piti nitistää hengiltä fasistina, vaikka bolshevismi jos mikä oli silkkaa fasismia. Suomi-Neuvostoliitto seura toimi koko ajan Valvontakomission jatkeena. Tämä ei ollut vielä ns. suomettumista.

    Suomettumista pohjustettiin hyvillä taloudellisislla suhteilla Neuvostoliiton kanssa ja päämääränä oli, että Suomella olisi hyvät taloudelliset suhteet ainoastaan Neuvostoliiton kanssa.

    Kotiryssäsysteemi toimi täysillä ja vähitellen alkoi Suomen bolshevisoiminen: historian professoreiksi pääsivät vain ne jotka kirjoittivat väitöskirjansa kiittäen Marxia ja Leniniä.

    Tästä oli helppo siirtyä jo seuraavaan vaiheeseen: Suomen kgb-saatioon. Kun presidentti kekkosen terveys alkoi heiketä huomattavasti, niin kukas muu kuin Paavo Väyrynen alkoi ajaa Suomen presidentiksi alkoholisoitunutta Ahti Karjalaista. Viimeksi mainitulla oli sentään älyä vetäytyä hankkeesta.

    Näin ollen, Suomen bolshevisoiminen, kgb-soiminen ja suomettuminen olivat täydessä vauhdissa, kun Suomen eduskunnassa esitettiin lakialoite Suomen lehdistön neuvostovastaisuuden julistamiseksi rikolliseksi. Kysymys oli siis Suomen eristämisestä maailmasta ja sulkemisesta Neuvostoliiton informaatiokenttään.

    Nykyään Suomessa kehitellään ns. informaatio-oikeutta ja asialla on itseään oudosti mainosteleva professori Jukka Kemppinen. Toisin sanoen informaationjako on saatava taistolais-stalinistiseen ruoriin.

    http://kemppinen.blogspot.fi/
    ”Taisin olla ensimmäinen informaatio-oikeuden professori Suomessa... ”Oikeusinformatiikka” puhutti ennen paljon, mutta nyt siitä ei juuri kuule.
    Kun minulta kysyttiin, mitä pelleilyä informaatio-oikeus on, vastasin…”

    Kemppisen vastauksena on jotain epämääräistä hööpöötä. Todelliset pointit paljastetaan varmaankin vain harvoille ja valituille.

    VastaaPoista
  10. Ei kai Karjalainen mistään vetäytynyt.

    KEPUn puoluekokouksen jäsenäänestyksessä Johannes Virolainen voitti Ahti Karjalaisen selvin luvuin ja tuli siten valituksi KEPUn presidenttiehdokkaaksi.

    Professori (emeritus) Jukka Kemppinen ei ole eikä ole ollut millään lailla taistolais-stalinistinen vehkeilijä ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Professori (emeritus) Jukka Kemppinen ei ole eikä ole ollut millään lailla taistolais-stalinistinen vehkeilijä ikinä."

      Lukekaa Kemppisen blogi-höpötyksiä tarkemmin: ne todistavat että asiainlaita on ihan päinvastainen.

      Poista
    2. "Professori (emeritus) Jukka Kemppinen ei ole eikä ole ollut millään lailla taistolais-stalinistinen vehkeilijä ikinä."

      On ilmiselvää, että Mannerheim oli/on Kemppisen vihollinen numero ylksi. Samoin kui se, että marsalkka Mannerheim oli/on kgb-taistolaisen mafian vihollinen numero ylksi. Kemppisen tekstit eivät tunne käsitettä marsalkka Mannerheim.

      Poista
  11. Mielipiteen ilmaisun vapaus. Sananvapaus. Sanomisen vapaus. Vapaus on mukava asia silloinkin, kun sitä käytetään edellämainituissa tapauksissa. Joissakin valtioissa, kuten Venäjällä, valtiovalta oikein osoittaa niiden harjoittamiseen paikan. Suomen kielessä paikkaa sanotaan vankilaksi. Tällaisissa maissa, kuten Venäjällä, moni sortuu sananvapauden käyttämättä jättämiseen, joka on vielä vaarallisempaa, kuin sen käyttäminen. Elikkä siis asia on näin, olipa asiaa tai ei...vapaa on vain umpivanki.
    (Blogivaeltaja.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "vapaa on vain umpivanki."

      Ajatukselle löytyi tietynlaista vastinetta venäläiseltä filosofilta Aleksandr Prohanovilta, joka on Izborskin klubin perustaja. Prohanov ei tosin tunne sellaisia asioita kuin "Mielipiteen ilmaisun vapaus. Sananvapaus. Sanomisen vapaus." Varmaankin siksi, että ihmiskunnan haave ei tunne vapautta:

      https://izborsk-club.ru/13914
      Александр ПРОХАНОВ.

      Если бы Советский Союз изучал человека, если была бы создана теория человека, мы бы не распались. В частности, больше внимания уделялось бы иррациональному в человеке. Мне кажется, освобождённого человека, не бездельного, не праздного, могли бы использовать, научившись раскрепощать его эмоциональную психическую энергию. На основании этой эмоциональной психической энергии можно было бы совершать грандиозные открытия, которые, мне кажется, в цивилизации если не XXI, но XXII века будут бесценны. Они будут дороже продуктов, белков, углеводородов. Человеческая мечта, например. Человеческая мечта может быть реализована в повседневности. Сама по себе мечта является той субстанцией, которая позволяет человечеству существовать на новом сверхчеловеческом уровне. Мне кажется, что задача науки будущего в том, чтобы научиться выделять в человеке те его свойства силы и умения, из которых можно создавать огромный мировой космогонический продукт, связанный с силой мечты.

      (Jos Neuvostoliitto olisi tutkinut ihmistä, jos olisi luotu teoria ihmisestä, me emme olisi hajonneet. Ensiksikin enemmän huomiota olisi kiinnitetty ihmisen irrationaaliselle puolelle. Minusta tuntuu, että vapautettua ihmistä, ei laiskottelijaa tai lorvailijaa olisi voitu käyttää, opittuaan vapauttamaan hänen emotionaalisesti psyykkistä energiaa. Tämän emotionaalisesti psyykkisen energian perusteella voitaisiin toteuttaa grandiosoja saavutuksia, jotka mielestäni, jos ei nyt XXI, niin ainakin XXII vuosisadalla osoittautuvat verrattoman arvokkaiksi. Nämä saavutukset osoittautuva arvokkaimmiksi kuin elintarvikkeet, valkuaisaineet tai hiilivedyt. Kysymys on vaikkapa ihmisen haaveesta. Ihmisen haave voi toteutua jokapäiväisessä elämässä. Itse asiassa haave edustaa sitä substanssia, joka antaa ihmiskunnalle mahdollisuuden olemassaoloon uudella yli-inhimillisellä tasolla. Minusta tuntuu, että tulevaisuuden tieteen tehtävänä tulee oppia löytämään ihmisessä ne voimat ja taidot, joista voi kehittää jatkuvasti maailman kosmogoonisen valtavaa tuotetta, joka on yhteydessä haaveen voimaan.)



      Poista
    2. "Minusta tuntuu, että tulevaisuuden tieteen tehtävänä tulee oppia löytämään ihmisessä ne voimat ja taidot, joista voi kehittää jatkuvasti maailman kosmogoonisen valtavaa tuotetta, joka on yhteydessä haaveen voimaan."

      Izborskin klubin filosofi Aleksandr Prohanov pohtii siis tulevaisuuden tieteen tehtävistä hahmottaa ihmiskunnan haavetta. Me kaikki tiedämme että kaikki venäläiset filosofit olivat/ovat sitä mieltä että Venäjä on pyhä. Toisin sanoen muilla valtioilla tällaista ominaisuutta ei ole.

      Näin ollen, Izborskin klubin filosofi Aleksandr Prohanov on sitä mieltä, että ainoastaan venäläiset filosofit voivat muotoilla sen, mikä on ihmiskunnan haave.

      Poista
    3. "ihmiskunnan haave."

      Aikoinaan ihmiskunnan haaveeksi oli julistettu proletariaatin diktatuuri. Loosungina eli iskulauseena oli: "Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!" Koska proletaarit olivat köyhiä, eivätkä voineet matkustaa maailman eri kolkkiin edustamaan ihmiskunnan haavetta, niin ns. kommunistit ottivat kernaasti itselleen tehtäväksi/velvollisuudeksi matkustaa maailman eri kolkkiin edustamaan ihmiskunnan haavetta.

      Tämän ihmiskunnan haaveen kunniaksi oli suoritettu kaksi maailmansotaa. Mitä siis Izborskin klubin filosofi Aleksandr Prohanov tarkoittaa Pyhän Venäjän tulevaisuuden tieteen tehtävistä hahmottaa ihmiskunnan haavetta?

      Poista
  12. Sinällään kun 18-24-vuotiaat kollit riehuu ja virallinen tarina on, että "terroristit haluavat lietsoa pelkoa ja vihaa", niin siinä ei ole selvästikään konsultoitu riittävästi Matti Nykästä, joka tiesi jo varhain kertoa, mitä sen ikäinen ukkeli ajattelee myös ammatillisissa toimissaan.

    Tämä ei ole mitään "rienausta" nyt, vaan kyllä kulttuuriantropologinen analyysi menisi niin, että mennään nimilappujen taakse. Esimerkiksi ei "imaami" vaan vanha perverssi setä, jolle on oman ns. "kulttuurinsa" piirissä sosiaalipsykologista etua yleisestä häpeälamaannuksesta; tämä ei liity sinällään islamiin vaan islam vain sattuu olemaan tämmöisten uskonnollistyyppisten huonousilmiöiden räikein ilmentymä tällä hetkellä. Länsimaissa sama rakenne toistuu esimerkiksi nyt vaikka pankkiirien ja kokoomusnuorten välillä, muttei sillä ole akuuttia merkitystä, koska olemme jo vuosia sitten ajaneet muiden mantereiden väestön paitsioon ainakin materialismin varassa maallistumisen suhteen ja samalla luoneet kuvion, jossa omat ihmisuhrimme ovat verettömiä ja narratiivit nimenomaan syyllistävät heitä. Näin myös vasemmisto on kastroitunut - historiassa vasemmistolaisuus oli nimenomaan terroristista - ja postprotestanttisessa moraalisessa kentässä ikään kuin laumasta esiin abstrahoidut näennäisyksilöt esittävät omia fiilispohjaisia nuhdesaarnojaan omaa yhteisöään kohtaan. Eli ei niin päin, että erivärisillä kukkahatuilla olisi jotain rationaalisia ja realistisia (”katolisia” eli siis yleistettäviä) ajatuksia siitä, miten heidän tajuntansa ulkopuolinen maailma järjestetään.

    Samaten sitten toiselle puolelle jäävän hahmon, "aktiivisen uhrin" oikein nimitys ei välttämättä ole terroristi, vaan häpeälamaannuksen vuoksi psykososiaaliseen umpioon ajautunut henkilö. "Rasismin" tietty oikeassaolo astuu kuvaan siinä pisteessä, etteivät eri kulttuurit ole sillä tavalla seksuaalipsykologisesti yhteismitallisia, että olisi selviö, että jossakin kulttuurissa osataan kanavoida viha nimenomaan passiiviseksi. Sama tunne länsimaissa jaetaan tällä hetkellä ylhäältä alas, turvallisesti: töissä käyvien puolelta työttömiä kohtaan, ”koulutettujen” puolelta kouluttamattomia tai liian yksilöllisesti ajattelevia kohtaan, omistajien puolelta omistamattomia kohtaan, ja niin edelleen.

    Pahoittelut, etten taaskaan jaksa repiä näitä ajatuksia kunnolla auki, saakeli kun pitää tehdä välillä töitäkin.

    /KK/

    VastaaPoista
  13. Pornosta:

    villi ajatus: voiko länsimaisen kultuurin tietynlaiseen elähtämiseen olla syynä seksuaalisen ilmaisun ja käyttäytymisen liian suuri vapaus. Kun tarvetta voidaan vapaasti tyydyttää, ei synny sublimaatiota, joka ennen suunnattiin kultuuriin, kultuuriin ja moneen muuhun hyödylliseen toimintaan. "Kylläinen koira ei aja riistaa."

    Kiihoitus kansanryhmää vastaan:

    Avainasemassa ovat järkevät tuomarit, jotka sallivat kriittisen, kovankin keskustelun, mutta rankaisevat sellaisen suoranaisen panettelun tai jopa tosiasioiden esittämisen tavalla, jonka tarkoituksena on noiden vähemmistöryhmien tietoinen loukkaaminen yhteiskuntarauhaa vaarantavalla tavalla. Kriittisen, mutta asiallisen keskustelun sekä rauhaa häiritsevän loukkaamisen välisen rajan vetäminen on vaikeaa, mutta ei pätevälle ammattimiehelle mahdotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kriittisen, mutta asiallisen keskustelun sekä rauhaa häiritsevän loukkaamisen välisen rajan vetäminen on vaikeaa, mutta ei pätevälle ammattimiehelle mahdotonta."

      Mutta ei pätevälle ammattimiehelle mahdotonta. Itse asiassa yhtä pätevää ammattimiestä ei riitä, kun pitää selvittää kgb-taistolaismafian rikokset Suomea/suomalaisia vastaan. Siihen tarvitaan oikeastaan tribunaali eli totuuskomissio. Aloituksena tietysti ns. Tiitisen lista.

      Poista
    2. Kiihoitus Mannerheimia vastaan:

      On ilmiselvää, että Mannerheim oli/on Jukka Kemppisen vihollinen numero ylksi. Samoin kui se, että marsalkka Mannerheim oli/on kgb-taistolaisen mafian vihollinen numero ylksi. Kemppisen blogitekstit eivät tunne käsitettä marsalkka Mannerheim.

      Poista
    3. "Kemppisen blogitekstit eivät tunne käsitettä marsalkka Mannerheim."

      Kemppisen blogitekstit eivät tunne käsitettä marsalkka Mannerheim, vittuilemista on kylläkin yllin kyllin.

      Poista
    4. Eivätkö Anonyymit osaa käyttää netin hakuohjelmia?

      Sepustukset Kemppisestä ovat pahantahoisen mielikuvituksen aikaansaamia:

      http://kemppinen.blogspot.fi/2011/11/miete-mannerheimista.html

      http://kemppinen.blogspot.fi/2007/01/mannerheimi-vankka.html

      Kemppisen blogeista löytyy lisää vaikka kuinka paljon myönteisiä kirjoituksia Mannerheimista.

      Poista
  14. "Kansanryhmiä" on voitava loukata ja niistä on voitava laskea leikkiä samassa laajuudessa ja yhtä rajusti kuin valtaväestöstäkin. Muussa tapauksessa olemme antaneet pelolle vallan ja alistuneet terrorille.

    "Je suis Charlie"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ketään pitäisi saada loukata. Yleensä se on niin, että vakavaa loukkausta seuraa väkivalta. Jos 1500-luvun tuuomiokirjoissa yleinen rikosyhdistelmä oli toiselle osapuolelle kunnianloukkaus toiselle kolmen markan mustelma, nykykielellä pahoinpitely.jonkinasteinen hyvin avoin rauhan häiritsemisen -rikosnimike olisi hyvä.

      Poista
    2. "Jos 1500-luvun tuuomiokirjoissa..."

      Onpa mielenkiintoinen lähtökohta. Mutta näissä tuomiokirjoissa ei ole pykäliä:

      -- älä tee huorin kgb:n kanssa
      -- älä varasta kgb:n käskystä
      -- älä tapa kgb:n käskystä, jne.

      Poista
    3. "huorin"

      Taistolaisten ei tarvinnut huoriä kgb:n kanssa. Taistolaiset olivat kgb:n luomus: uusi uljas ihminen.

      Poista
  15. Kirves

    La Vérité !

    Chacun son goût.

    Joe Smith, 48 y.

    VastaaPoista
  16. "Kiihotus"

    Aleksandr Solzhenitsyn ei ole mikään kiihottaja. Hän on jossittelija ja itkijä. Eräässä runossaan hän kirjoittaa:

    http://www.ng.ru/non-fiction/2017-08-24/15_900_between.html

    В поэме «Дороженька» Александр Солженицын писал:

    Когда я горестно листаю
    Российской летопись земли,
    Я – тех царей благословляю,
    При ком войны мы не вели.
    При ком границ
    не раздвигали,
    При ком столиц
    не воздвигали,
    Не усмиряли мятежей, –
    Рождались, жили, умирали
    В глухом кругу, в семье своей.

    (Kun surullisna selailen
    Ma Venäjämme abceetä,
    Niin siunaan keisareita niitä,
    Jotk’ sotimista kaihtaneet,
    Myös rajojamme laajentaa,
    Ja jokaiselle kukkulalle,
    Kruunujansa asettaa.
    Pois jäivät kaikki kumoukset…

    He saivat syntymänsä, elon
    Ja kuolon perhepiirissään.)


    Venäläisiä kiihottajia kyllä oli ja paljon. Ensimmäinen venäläinen tiedemies, runoilija ja vaikka mitä, Mihail Lomonosov totesi faktan, että Siperia on niin rikas luonnonvaroistaan, että Venäjän mahti tulee kasvamaan Siperiasta.

    Myöhemmille venäläisille sukupolville Siperia ei enää riittänytkään. Jo Dekabristit haaveilivat jo siitä, että puolet maailmasta tarvitaan kasvattamaan Venäjän mahtia. Dekabristien aikalainen ja ystävä Runoilijanero Aleksandr Pushkin varoitti venäläistä sivistyneistöä moisesta sadullaan rikkinäsestä kaukalosta, mutta turhaan. Dekabristien jälkeläiset Lenin ja Stalin toteuttivat ns. maailmanvallankumousta.

    Nyt Venäjällä riidellään siitä, kenet pitäisi hirttää Neuvostoliiton luhistumisen takia.





    VastaaPoista
  17. Niin, mikä poliisi on nyt sanomaan mitään vastuullisesta sananvapaudesta neutraalina tahona, kun sen yksityinen keskustelurinki käräytettiin jatkuvasta rasistisesta puheesta? (Ottamatta kantaa siihen pitääkö poliisin jatkuvasti olla nuhteeton, vai ollaanko rikottu yksityisyyttä paljastamalla salattu keskusteluryhmä)

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.