perjantai 7. huhtikuuta 2017

Suurkaupunki ja metropoli



Suurkaupunki ja metropoli

Helsingin Sanomien mukaan pormestariehdokkaat kannattavat lähes yksimielisesti Helsingin ripeää kasvua liki 900000 asukkaan metropoliksi.
No huh. Mitähän tämä nyt sitten mahtaa merkitä, kun Helsingin metropolin koko jo nykyään on pitkälti toista miljoonaa. Luvusta 1,3 miljoonaa on puhuttu.
Suorittamalla hieman ajatustyötä pääsee siihen johtopäätökseen, että metropolilla ei tässä tarkoitetakaan metropolia, vaan kunnan hallinnon piiriin kuuluvien asukkaiden määrää.
Täytyy taas pitkästä aikaa todeta, että suomalaisilla näyttää olevan tässäkin asiassa aivan omat norminsa ja kaupunkien koosta puhuttaessa tarkoitetaan vain ja ainoastaan siellä virallisesti kirjoilla olevien asukkaiden määrää.
Tässä ei sinänsä ole mitään moittimista, mutta kun samaan aikaan otetaan sellaisenaan ulkomaalaisten omista kaupungeistaan esittämät luvut, jotka tehdään toisen periaatteen mukaan, on tie auki loputtomiin väärinkäsityksiin.
Tilanne on hieman sama, kuin taannoinen tapamme ilmoittaa alkoholijuomien väkevyys painoprosentteina, mikä oli sinänsä järkevää ja kemistin näkökulmasta ilmeisesti aikoa oikea tapa.
Ongelma syntyi kuitenkin siitä, että muualla maailmassa pitoisuus ilmoitettiin tilavuusprosentteina. Niinpä sotku oli valmis ja kun vielä lainsäädäntömmekin tunsi vain painoprosentit ja ulkomaiset pakkaukset puhuivat tilavuusprosenteista, olisi tarvittu muuntotaulukot tai vähintäänkin laskutikku ainakin tullimiehille.
Sellaisia ei jaettu ja koko hommaa leimasi epämääräinen sekavuus. Lienee tapahtunut oikeusmurhia, väärinkäsityksiä ja suuriakin tragedioita, en tiedä.
Mutta metropoleihin. Suurkaupungit syntyivät Euroopassa käytännössä vasta 1800-luvulla. Sitä ennen suurimmatkin keskukset olivat olleet vielä enemmän tai vähemmän kylämäisiä, vaikka niiden väkiluku joskus harvoin nousi satoihin tuhansiin, kuulemma jopa miljoonaan. Muualla suurkaupungit ovat syntyneet myöhemmin, tietyin poikkeuksin.
Uusista eli siis nyt jo vanhoista metropoleista onkin yhä helppo huomata, että ne ovat syntyneet kylien kasvaessa yhteen. Miten monta High Streetiä mahtaakaan olla Lontoossa? Arvelisin, että alle viisikymmentä, mutta yli kaksikymmentä. Ne ovat siis entisiä kylän pääraitteja.
Lontoo rakentuukin kaupunkipiireistä (boroughs), joita sisä-Lontoossa on 12 ja sen ulkopuolella 20. Niillä on itsehallinto ja verotusoikeus, osan tuloista ne antavat Lontoon yhteishallinnolle.
Cityn erikoisasema näkyy monesta seikasta, jopa poliisin kypärien mallista. Kuitenkin tässä ”kaupungissa” on vain noin 7000 asukasta. Pitäisikö meidän pitää sitä Lontoon varsinaisena asukaslukuna, vai otetaanko mukaan vielä muitakin borougheja ja miten monta?
Normaalisti menetellään jälkimmäisellä tavalla ja Lontoon väkiluvuksi ilmoitetaan usein jonkun verran yli 8 miljoonaa. Muistan, että sitä tuolla perusteella kauan sanottiin maailman suurimmaksi kaupungiksi, mitä se lienee ollutkin. Sitten ohi ajoi New York ja sen jäljissä yhä uudet ja uudet metropolit.
Luulen, että on ainakin monien mielestä hienoa, mikäli kaupungilla on suuri asukasluku. Senpä vuoksi maailmalla on tapana yleensä ilmoittaa sellaiseksi metropolialueen asukasmäärä, eikä ydinalueen tärkeimmän kunnan väkilukua.
Asiaa on yleensä mahdollista manipuloida lähes loputtomasti. Pariisin ydinalueen (Commun de Paris) väkiluku on vain 2,2 miljoonaa, mutta metropolialueella( Île-de-France) asuu 11,9 miljoonaa henkeä. On lähinnä makuasia, kumpaa käyttää, eri tilanteissa erilaiset luvut saattavat olla paikallaan, kuten muistakin yhteyksistä tiedämme ja ymmärrämme.
Entä naapurimme Pietari? Sen kokoa näkee usein leveällä pensselillä mainittavan milloin kuudeksi, milloin viideksi miljoonaksi. Hallinnollisen Pietarin kaupungin asukasmäärä oli tämän vuoden alussa lähes 5,3 miljoonaa. Vielä 1990-luvulla se oli notkahtanut 4,6 miljoonaan.
Mikäli siihen lisätään Leningradin alue, saadaan 1,6 miljoonaa henkeä lisää, mutta silloin luvusta tulee jo varsin mielivaltainen, koska mukana on parikymmentä kaupunkia ja laajat haja-asutusalueet. Yhtä hyvin voisimme lisätä Helsingin väkilukuun vielä Turun ja Tampereenkin ympäristöineen, jolloin saisimme kai kolmisen miljoonaa henkeä.
Mutta miksipä lisäisimme? Ehkä siksi, että saisimme taloudellisesti entistä vahvemman yksikön, jollaisiin kuulemma nykyään onkin ihan pakko siirtyä Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella, vaikka esimerkiksi Ranskassa tällaista pakkoa ei ole.
Hallinnon yhdistäminenhän ei, luojan kiitos, vielä merkitse ihmisten sullomista yhteen läjään. Se saattaisi kai merkitä myös järkevää koordinaatiota, edellyttäen, että ihmisten mahdollisuus vaikuttaa lähiympäristöönsä säilyisi.
En tiedä, miten Lontoon kunnallishallinto asukkaan kannalta toimii. Luulen kuitenkin, että se malli ainakin periaatteessa voisi yhdistää koko laajan talousalueen saman, järkevän kokonaisnäkemyksen piiriin sen sijaan, että lähes tasavahvat ”kaupungit” pitävät härkäpäisesti kiinni omista alueistaan ja veronmaksajistaan ja julistavat kärsivänsä suurta puutetta rakennusmaasta, vaikka parin kilometrin päässä olisi loputtomasti tilaa tarjolla.
Toki suurilla yksilöillä on huonot puolensa. Ellei päätöksentekoa riittävästi hajauteta, käy pienelle asukkaalle kuin Suomelle EU:ssa. Rahat kyllä otetaan, mutta pannaan ne johonkin kauas maksajan ulottuvilta. Mutta tämä ongelma lienee ikuinen.
 Joka tapauksessa metropolin yhdistämistä yhdeksi kokonaisuudeksi kannattaisi varmaankin ainakin yrittää. Kyseessähän on organismi, joka kuuluu luonnostaan yhteen. Vantaan kaupunki, joka vielä hiljattain esiintyi oikealla vanhalla nimellään Helsingin maalaiskunta, Helsinge socken, on oikeasti vain esikaupunki. Kun siellä 1970-80-luvuilla asuin, ei koko ”kaupungissa” edes ollut yhtään hotellia. Miksipä olisi ollut?
Osmo Soininvaara, joka paradoksaalisesti usein esittää järkeviä ideoita vihreästä taustastaan huolimatta, ehdotti muistaakseni, että pääkaupunkiseudun kunnat pitäisi lailla pakottaa yhdistymään.
Näin Helsingin metropolista tulisi se, mikä se on, käyttääkseni juhlallista ilmausta. Samaan aikaan asukkaiden eduista pitäisi huolehtia kaupunginosavaltuustoissa, jotka todella kantavat huolta siellä asuvista.
Mutta eihän tällaista voi käytännössä toteuttaa ja syykin on ilmeinen. Meidän demokraattisen päätöksentekomme piiriin kuuluu tuhansia ihmisiä, jotka pitävät kynsin hampain kiinni tuolistaan. Tulos on sitten mikä on ja itsehän me sen päätämme. Ei se nyt hirveän hyvä ole, mutta huonompikin voisi olla.

5 kommenttia:

  1. Daniel Defoeta lukiessa tahtoo välillä unohtua että mainittu Lontoon City ei ole ihan sama kuin nykyään. Kuinkahan monta asuntoa olisi voitu rakentaa miljardilla joka meni kankkulan kaivoon Länsimetroksi kutsutussa monumentissa? Vihreille ideologia on tärkeämpi kuin kansan tarpeet. Kohta helsinkiläiset pääsevät nauttimaan moninkertaisista kaukolämpölaskuista kunhan täysin käyttökelpoinen ja varmasti itsensä maksanut Hanasaaren voimala suljetaan. Rakennusmaata pk seudulla on. Tarvittava maa pitäisi pakkolunastaa raakamaan hinnalla. Vai onko muutaman maanomistajan etu tärkeämpi kuin tolkuttomista asumiskuluista kärsivä kansa?

    VastaaPoista
  2. Onko tämä tuttu kirja Vihavaiselle?

    http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1030075

    tässä on edesmenneen Seppo Heikinheimon suosittelema kirja NL:n aseettomista sodankäyntitavoista. Paljon samaa asiaa, mitä vihervasemmisto tänä päivnä tekee.

    VastaaPoista
  3. Keisarin paperirahalla pantiin Inkeroisissa pölkyn hionta paperimassaksi ja paperirullaksi ja rotaatiopainon lävitse lukusalien sanomalehdiksi ja kirjastojen kirjoiksi, niin käyntiin.

    Tuossahan se tärkein tuli kerrotuksi. Tieteeksi asia ilmaistaan vissiin että kenraali Hugo Standertskjöld perusti Aulangon johdettuaan Tulassa kivääritehdasta ja rikastuttuaan.

    Tiede loppuu tohon, mutta Seiskani jatkaa. Hugo oli poikamies, veljen tytär peri ja vei rahat ensin von Julinille ja seuraavassa naimisessa Ehrnrootheille.

    Tätä vaihetta seuraa keisarin taikasauvarahan sijaan jotain vielä ihmeellisenpää, nimittäin liikepankien raha. Sitä syntyy kun muutama privilegioporvari ja -aatelismies panevat fyrkaansa liikepankin osakepääomaksi. Sitten se uudenaikainen pankki alkaa painaa omia seteleitä (Nordean museossa Aleksilla jokunen vitriinissä tallella). Noita uusia tehtailijoita ovat Mannerheim Kuusankoskella ja Dahlströmit toisella rannalla. Ja Wahren joka sujahtaa keisarinrahanautinnasta (von Haartman) Suomen liikepankkirahan aikaan.

    Hyppy on siis Keisarin Suosinnasta, markkinoiden Valintaan. Meistä kustakin tulee Oman Onnemme Seppiä, vaikka jotkut geeni-onnekkaammat kallistavatkin pelipöytää suuntaansa.

    Varsinkin metsäalojen ostoon rahaan valmistettiin. Pankin tase: Vasemmalla tehtailija tunnustaa velkansa ja lupaa takaisinmaksua. Oikealla samalle miehelle mätetään seteleitä kottikärryllinen. Ostaa metsän, kaadattaa puut ajattaa jokirantaan, uittaa, hiertää paperiksi. Kottikärryllinen rahaa on levinnyt ylt´ympäri (kohta jo Savonlinnan Lyseoksikin).

    Maamiehet kantavat repullisia Säästöpankkiin, se lainaa kaupunkitontteja vastaan. Välilaitoksina kaupunkien kiinteistöpankkeja. Ja hetkessä nousee KiviHelsinki. Nousiko yhden miespolven vanhetessa 1890 - 1915.

    Sitten ne kymmenet liikepankit yhdistetään kurinalaisiksi jokusiksi valtakunnan itsenäistyttyä ja nekin KOP ja SYP Suomen Pankin haarakonttoreiksi. Kansandemokratia elintason teki ja parhaat poikansa se nosti lyseotietä uusiksi eliiteiksi. Huonommat saivat pursuavat marketit ja rasvaimut.
    Jatk.

    VastaaPoista
  4. Jatk.
    Huomista kuntavaalia varten ihan vaan lyhyesti, Kauppalehden etusivu eilen TONTEISTA TULI KULTAKAIVOS. Sisäsivulla 7 , 7.4.-17 laukoo Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti että "Pääkaupunkiseudulla kaupungit nettoavat kiinteistöbisneksessä. Se on kestämätön tilanne yhteiskunnan kokonaisedun kannalta."

    Jo Pipattin aikaisemmista ulostuloista odotin hänelle fuduja ja olin väärässä. Rohkea mies kai osaa käyttää pienempien rakennusfirmojensa kiukkuja YIT:n, Skanskan rohmuamista kohtaan, niin kilpenään ; ja puhuu suunsa ja tuntonsa puhtaaksi. Lisää tällaisia Tarmoja.

    Jos nyt lopuksi oppiahkeruutta vakuuttaakseni sanoisin, että nykyisin tuo pankkilaitos eli rahanvalmistus instituutio pelaa ihan toisin. Se lainottaa olemassaolevien siirtämistä seuraaviin käsiin nouseviin hintoihin ja samalla isonevin lainamäärin. Tiivistelmä tästä. Kuinka johtomiehet irrottavat rahaa itselleen tästä asuntojen hintarallista ?

    VVO tai IceCapital kiristävät ensinnäkin pakanallisia vuokria. Matematiikassa -taloustiede? - ne rationalisoivat asunto-ostot poskettomilla hinnoilla kun rahoitus tulee 1 prosentin korolla ja kun vuokra-asuntoyhtiö pääsee nostamaan koko asuntokantansa arvon taseessa viimeisten kauppojen mukaisiksi. Siitä voitot ja bonukset. Arvonkorotus-Voitto menee ensin omaksi pääomaksi taseeseen. Sitä vastaan ja vuokratulo-kassavirran varassa lainataan taas lisää. Se uusi laina on ensin kassassa. Siten tulee jengin karkkipäivä. Kassa tyhjennetään osinkoina ja bonuksina. Saman verran oma pääoma alenee ja sijalle tulee äsken otettu tuloksenjakovara eli se uusivelka. Tase tasan ja KPMG, PwC ja reittaajat kiittävät "good corporate governance" voimassa ja kunniassa. Nimitysvaliokunta valitsee entiset ja uusiksi varmoja MBA hemmoja.

    Onhan sofistikoituneessa järjestelmässämme muitakin kytkimiä, ratasniveliä, varastoja jotka kuin kvantit useassa paikassa itsensä johdannaisina. Rahapiirien itsensä aikaansaama rahalähteen lisäpulputus on villakoiran ydin. Siitä toiste. Ei Wall Street paha sinänsä ole, mutta sokaiseva. Ei muuten pidä kuvitella että joku kokonaisuuden hallitsisi, ei, mutta valtiomahti on perälautana, lender of last resource. Toimi 2008 kuilun partaallakin ja Greenspan kirjoissa eri vaiheissa. Että näillä kevätjäillä mennään naskali kourassa. Evlin UP:n Taalerin jne kaverit osaavat asioita omien tuotteidensa osalta eivät laajemmin. Ei muuten meidän Finanssivalvontammekaan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Sjöstedtin jutun ovat aina olleet kiinnostavia mm. Kemppisen blogissa. Tällä kertaa teksti myös juoksee epätavallisen johdonmukaisesti.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.