Vanha sybariitti muistelee

Purjehduksen iloja

Purjehduksen suuria hetkiä on, kun saa veneen rantaan ja pois aalloilta keikkumasta. Silloin on viimeinkin mahdollista tehdä rauhassa sapuskaa, joka taatusti maistuu, mikäli takana on vaikkapa kymmenen tunnin seilaus parin voileivän ja kahvin varassa.

Yksinkertaiset sielut saattavat kysyä, mihin koko purjehdusta sitten tarvitaan, jos ruokaa ja juomaa kerran nautitaankin rannassa.

No, toki sillä on oma, merkittävä viihdearvonsa, jonka perusteet kai lähtevät samasta lähteestä kuin vauvojen tuudittaminen. Se vain on kivaa, kun aalto laivaa tuudittaa ja niin edelleen. Sitä paitsi kaikki on  alati uuttavaa ja hieman arvaamatontakin aaltojen päällä, sekä visuaalisesti että liikenteellisesti.

Kun sitä puolikin vuorokautta heiluu veneen tahdissa, tulee tehneeksi paljon töitä ja ruumis kiljuu uutta energiaa, vaikka entistä olisi vyötäröllä runsaasti.

Ruokailu veneessä on joka tapauksessa mielestäni parhaimmillaan aina erityinen juhlahetki ja olen ottanut tavaksi, että se huomioidaan asianmukaisesti.

Erityistä pukeutumista ateriaa varten ei ole vaadittu, mutta pukukoodiin kuuluu kuitenkin päähineen ja pelastusliivin riisuminen. Myös pöytä katetaan kunnolla käyttäen ns. tabletteja. Mikäli ollaan kulussa ja vene on kovin kallellaan tai aallokko merkittävä, voidaan käyttää kasteltua pöytäliinaa, etteivät ruoat lennä syliin tai turkille.

Toki monet yksinkertaiset ateriat myös keskellä enemmän tai vähemmän aavaa merta ovat usein olleet varsin palkitsevia. Käristetyt makkarat sipulin ja muusin kanssa, jotka maissa olisivat herättäneet lähinnä nenän nyrpistelyä, saavat ylenpalttista kiitosta nälkäiseltä miehistöltä, jolle myös olut palan painikkeena maistuu ja lisää juhlan tuntua.

Mitäpä syntiä salaamaan, veneruokailu ilman olutta ja/tai viiniä tuntuisi milteipä rienaukselta. Eihän meillä Suomessa ole tapana juoda alkoholia arkena, joten pikku paukkujen säestämänä ruokailusta tulee juhla, mikä on tarkoituskin.

Erityisiä veneruokia kannattaa varata matkaan, mikäli jääkaappia ei ole käytettävissä tai käytössä eikä myöskään pilssi ole tarpeeksi kylmä.

Alan parhaisiin tuotteisiin kuuluvat tietenkin savustetut lihat: kunnolla savustetun kinkun kappale tai ja erityisesti lampaanreisi. Huomattakoon, ettei valmiiksi silputtua sapuskaa tule veneeseen kantaa, sillä paitsi että se nopeasti menettää makunsa, se myös nopeasti pilaantuu.

Tämä pääsääntö pätee myös juustoihin. Niitä kannattaa ostaa vähintään kilon paloina, jolloin ne kestävät maistamisen vielä viikon päästä, vaikka ulkona olisi helle. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että pilssissä tai sen tuntumassa (ei septitankin viereisessä avotilassa) on viileää.

Veneeseen siis aina mukaan spaghettia, perunamuusijauhetta ja perunoita, sipulia ja nötköttiä (nautasikasäilyke) sekä valkosipulia ja mausteita, öljyä ja kalasäilykkeitä, kananmunia ja jauhoja. Aamuksi pekonia.

Erittäin suosituksi on veneoloissa osoittautunut kalakeitto eri muodoissaan, mukaan lukien seljanka eli soljanka. Reseptejä löytyy vanhemmista blogeista. Toinen viime kesän hitti oli virolaistyyppinen mulgipuder. Oikeaoppisesti tehtynä tähän Mulgimaan herkkuun kuuluu myös pieni määrä ohraryynejä, mutta voi ne jättää poiskin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Kristiinan mulgipuder syntyy siten, että otetaan paketti tai pari pekonia ja paistellaan sitä pieniksi paloiksi leikattuna rauhallisesti niin, että rasva kunnolla irtoaa pannulle. Sen jälkeen siihen lisätään pari annosta perunamuusia, jonka voi hyvin tehdä jauheesta, ainakin Felix toimii eikä tarvitse maidon lisäämistä.

Sen jälkeen käännellään kuumalla pannulla herkkua, joka sitten asetetaan ruskistuneena kauniisti katettuun pöytään kylmän oluen ja ruisleivän viereen. Muutama hippunen suolaa lisää symbolisesti herkun synnillisyyttä.

Nautitaan hartaudella ja pikkuruinen snapsi on tässä omiaan lisäämään hetken juhlavuutta. Se täydentää elämystä. Veneen ollessa liikkeellä ei toki sitten tietysti änkyröidytä eikä mielellään maissakaan.

Erilaiset spagettiruoat tietenkin syntyvät veneessä myös hyvin kätevästi. Niiden valmistamisesta ei kai tarvitse sen enempää kertoa, mutta simpukkapurkit sopivat hyvin mausteeksi, samoin kuin valkosipuliöljy. Simpukat voi myös pannulla kuumentaa valkosipuliöljyssä. Yllättävän hyvää on, kun on nälkä särpimenä.

Viinit kannattaa tietysti aina valita huolella. Ellei veneessä ole erityistä sommellier:ta, käy nyrkkisäännöksi, että valkoviinin on syytä olla pilssikylmää ja mielellään laatikossa myytävää chardonnayta tai sauvignon blancia. Toki kaikki muutkin käyvät, jos niikseen tulee.

Punaviineistä suositeltavia ovat, ruoista riippuen, australialaiset, eteläafrikkalaiset tai chileläiset laatikkoviinit. Espanjalaiset menettelevät, ellei Piritan Eriksonilla satu muuta olemaan eikä viitsi tai ehdi käydä Selverissä asti.

Sieltä kyllä kannattaa ostaa monenlaisia herkkuja, joita Suomesta ei saa. Tarkoitan silavaa eri muodoissaan, pastramia (basturma) ja erinäisiä muita kypsytettyjä lihoja. Myös makkarat ovat usein erinomaisia ja tuovat tervetullutta vaihtelua suomalaiseen ruokavalioon, alkaen ihan sardelkasta, rasvaisesta paksusta nakista, jota löytyi aikoinaan kaikkialta läpi laajan neuvostomaan.

Maitotuotteista kefiiri on erinomaista ja yleensäkin hapanmaitotuotteet, hapupiim eli piimä sekä smetana. Mielestäni virolaiset ovat meikäläisiä maukkaampia.

Kalapuolella löytyy etenkin silakkaa ja kilohailia eli kiluja mausteiden kanssa: vürtsikilud. Suosittelen vaikkapa oluen kanssa. Lisäksi kannattaa noteerata ainakin turskanmaksa, jonka voi sotkea keitetyn kananmunan ja sipulin kanssa maukkaaksi zakuskaksi.

Lisäksi kannattaa katsoa tarkoin myös erilaisia grillattuja ja puolivalmiita lihoja. Ämpäreissä myytävät saslikkilihat marinadissaan säilyvät hyvin, ellei ole mahdollista grillata niitä oitis vaikkapa kertakäyttögrillissä, jollaiset ovat hieman arveluttavia monessakin suhteessa.

Yhtä kaikki. Veneessä maistuu miltei mikä tahansa. Klassikko on nötkötti eli nautasika-säilyke, jota voi paistella yhdessä sipulin kanssa tai vaikkapa leikellä sattumiksi hernekeittoon. Jälkimmäiseen muuten kannattaa kokeeksi pistää litraa kohti vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentä valkosipulinkynttä murskattuina.

Kyllä on maistunut! Ja mitäpä ei voisikaan tehdä tai lämmittää myös veneessä: vorschmack-purkkeja (esim. Tertin kartanon)smetanan, punajuuren ja suolakurkun kera, pyttipannua, silakkapihvejä, muikkupaistia, labskausia ja niin edelleen… Vain taivas on kattona ja se on merellä korkealla.