maanantai 5. lokakuuta 2015

Simpanssit ja totuus



Simpanssit ja totuus

Kummallista kyllä, simpanssit ovat kuulemma nerokkaita taktikoja, jopa ihmistä taitavampia. Vrt. http://www.techtimes.com/articles/8121/20140608/chimps-better-humans-tactical-games.htm
Älkäämme siis pahastuko, jos meitä verrataan noihin serkkuihin esimerkiksi pelien pelaajina, päinvastoin, hyvällä potkupalloilijalla, sotilaalla ja poliitikolla on onnistuessaan aihetta röyhistää rintaansa ja sanoa: meikäpä sitä on kuin simpanssi!
Ja tosiaan, mikäli ajatellaan jopa koko postmodernia ajattelua yleensä, voidaan todeta, ettei siinä ole olennaista löytää ns. ”totuutta”, joka aina varustetaankin lainausmerkeillä mikäli käsitettä käytetään, vaan saada homma toimimaan, voittaa pelissä. On ilmeistä, että jos simpanssin saisi opetettua puhumaan, olisi meillä valmiina etevä poliitikko. Jos se oppisi kirjoittamaan, saattaisi syntyä Nobel-tason klassikko nykyvaatimuksilla. Kuvataiteestahan tunnemmekin simpanssien korkean tason. Ja kukapa epäilisi, ettei kirjoittava simpanssi kykenisi myös merkittäviin journalistisiin saavutuksiin säveltäessään tarinaa, jossa faktat ja kommentit palvelevat harmonisesti tavoitetta, joka on vastustajan murskaaminen?
Miksi tämä huippulahjakas laji sitten oikeastaan jäi tavallaan sivuraiteelle lajinkehityksessä ja tyytyi kommunikoimaan ilman kehittyneitä käsitteitä? Olisiko se vielä mahdollista pelastaa yhteiskunnalle hyödylliseksi elementiksi?
Ehkä on vielä aikaista vastata näihin kysymyksiin, mutta voin hyvin kuvitella, että tulevaisuudessa ihmiset lakkaavat potkimasta palloa huipputason otteluissa ja seuraavat sen sijaan simpanssijoukkueiden kisailua. Intohimot käyvät yhtä kiivaina kuin ennenkin, eihän pelillä sinänsä ole mitään tarkoitusta, voittaminen on kaikki.
Pelaaminen on simpanssien erityislahjakkuutta ja se on myös tavallaan puhdasta hyötyä tuottava taito. Jos pystyy ennakoimaan ja jallittamaan vastustajan tai saaliin, on jo voiton puolella ja tulevaisuus on turvattu. Sen jälkeen voisi ajatella myös simpansseille (kuten ihmisille, ei vain poliitikoille) jäävän vapaa-aikaa, jonka voisi käyttää joko laiskotteluun ja irstailuun tai sitten esimerkiksi pyyteettömään totuuden etsintään, mikä on epätodennäköistä.
Totuus sinänsä on hieman outo etsittävä, koska sille ei varsinaisesti ole hyötykäyttöä. Jossakin vaiheessa totuuden etsijät oman lajimme piirissä kuitenkin yllättäen hoksasivat, että hyötyjä saattoikin löytää aivan arvaamattomasti. Ennen pitkää rakennettiin jo raketteja ja sitten lennettiin kuuhun, jossa ei tosin ollut oikein mitään järkevää tekemistä, mutta mentiin kumminkin. Sitä ennen oli jo keksitty ydinpommit, joiden käyttöä vieläkin pohtivat monet taktikot ja strategit leipätyönään. On mahdollista, että he kysyvät tiukan paikan tullen neuvoa simpansseilta.
Yhtä kaikki, vaikka tutkimus siis onkin osoittanut, että simpanssit ovat uskomattoman lahjakkaita, puuttuu niiltä aivan ilmeisesti muitakin kykyjä kuin kommunikaatioon liittyvät taidot. Joskus tulee mieleen, että postmoderni kulttuurimme muistuttaa sitä tilaa, jota aikoinaan nimitettiin alkukommunismiksi. Vielä taannoin kuviteltiin monin paikoin, että joskus, ennen syntiinlankeemusta kaikki ihmiset olivat olleet tasa-arvoisia ja vailla omaisuutta ja siksi onnellisia. Marxin ja Engelsin mielestä kehityksen huippu saavutettaisiin, kun ihmissuku jälleen saataisiin palaamaan samaan tilaan.
Kun kommunismi osoittautui mahdottomaksi, keksittiin postmodernismi, jonka perusajatuksena on, ettei totuutta ole olemassakaan, vaan että mielikuvat, taktiikka ja hyöty ovat ne elementit, joilla operoidaan konstruoitaessa todellisuutta. Itse asiassa ollaan siis tässäkin tapauksessa palattu alkulähteille, simpanssien maailmaan, jossa nuo oppimattomat serkkumme itse asiassa ovat meitä edellä ja siis sopivia toimimaan esikuvinamme vaikkapa journalismin alalla. Niille kumartakaamme!

12 kommenttia:

  1. Täällä Italiassa tulkitaan siten, että on palattu alkukristillisyytteen: asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.

    Läntisen ajattelun isot tekstit menettivät pyhyyttään kun käskyt hävittää juutalaiset oli pantu täytäntöön.

    Politiikan pitää tukea niitä joilla ei ole halua, voimaa eikä tarvetta pyrkiä julkisuuden valokeilaan. Mutta heillä oli oma kieli jo ennen noita tekstejä.

    VastaaPoista
  2. Kommunistinen liike on perinteisesti ollut luonteeltaan konspiratiivinen. Ytimessä ovat kovaotteiset kaaderit, seuraavalla kehällä uskovaiset ja opportunistiset myötäjuoksijat ja uloimmalla kehällä hyödylliset idiootit. Soluttautuminen yhteiskunnan rakenteisiin ja kaksinaismoraali kuuluvat keinovalikoiman perusarsenaaliin. Tähän kuuluu esimerkiksi äänekäs sananvapauden vaatiminen ja samalla pyrkimys toisinajattelijoiden sananvapauden tukahduttamiseen, samoin kuin disinformaation levittämien ja informaation totuusarvon kiistäminen ja mikäli mahdollista, sen levittämisen estäminen. Silloin, kun tosiasiat ovat niin käyneet niin ilmeisiksi, että kannatusta on mahdoton saada, koska tosiasiat ovat käyneet idiooteillekin liian ilmeisiksi, vetäydytään piiloon ja toimintaa jatketaan toisella nimellä ja erivärisiä lippuja heilutellen. Näin tapahtui Neuvostoliiton romahdettua, jolloin lipun väri vaihdettiin vihreäksi.

    VastaaPoista
  3. "Kommunistinen liike" / "ennen syntiinlankeemusta kaikki ihmiset olivat olleet tasa-arvoisia ja vailla omaisuutta ja siksi onnellisia. Marxin ja Engelsin mielestä kehityksen huippu saavutettaisiin, kun ihmissuku jälleen saataisiin palaamaan samaan tilaan."

    Marxin ja Engelsin mainittu idea on samanarvoinen kuin "Aave kulkee Euroopassa, kommunismin aave." Kysymys oli kuitenkin maailman muuttamisesta:

    ”Selvää on, että sellaisina aikoina, jolloin poliittinen valtio poliittisena valtiona syntyy väkivaltaisesti kansalaisyhteiskunnasta.., valtio voi ja sen täytyykin jatkaa uskonnon kumoamiseen, hävittämiseen asti, mutta vain siten kuin se jatkaa yksityisomistuksen kumoamiseen maksimaalisesti.., jatkaa elämän kumoamiseen, giljotiiniin. Erityisen voimantuntonsa hetkinä poliittinen elämä pyrkii tukahduttamaan omat edellytyksensä — kansalaisyhteiskunnan ja sen elementit — ja järjestäytymään ihmisen todelliseksi ristiriidattomaksi lajinelämäksi. Siihen se kykenee kuitenkin vain olemalla väkivaltaisessa ristiriidassa omia elinehtojaan vastaan, vain julistamalla vallankumouksen pysyväksi, ja näin ollen poliittinen draama päättyy yhtä väistämättömästi uskonnon, yksityisomistuksen ja kansalaisyhteiskunnan kaikkien elementtien palauttamiseen kuin sota päättyy rauhaan.” ( Karl Marx, Friedrich Engels. Valitut teokset. 6 osaa. Kustannusliike Edistys, 1978. Osa 1, s. 78.)

    “...in periods when political state... is born violently out of civil society, when political liberation is the form in which men strive to achieve their liberation, the state can and must go as far as the abolition of religion, the destruction of religion. But it can do so only in the same way that it proceeds to the abolition of private property, to the maximum.., just as it goes as far as the abolition of life, the guillotine. At times of special self-confidence, political life seeks to suppress its prerequisites, civil society and the elements composing this society, and to constitute itself as the real species-life of man devoid of contradictions. But it can achieve this only by coming into violent contradiction with its own conditions of life, only by declaring the revolution to be permanent, and there-fore the political drama necessarily ends with the re-establishment of religion, private property, and the elements of civil society, just as war ends with peace.” ( Marx, Engels. The Individual and Society. Progress Publishers, Moscow, 1984, ss. 59-60. (K.Marks i F. Engels, Sotshinenija, T. 1, s. 393.))

    Niinhän Neuvostoliitto/Venäjällä kävikin: kommunistinen draama päättyi uskonnon, oligarkkisen omistuksen ja imperiumin kaikkien elementtien palauttamiseen kuin sota päättyy rauhaan. Mutta vuosikymmeniä kestäneen kumoamisen, hävittämisen ja tuhoamisen vimmassa katosi myös jotakin tärkeätä.

    VastaaPoista
  4. Ilmeistä ainakin on, että totuus sen itsensä vuoksi ei ollut neuvbosyojen maassa korkeassa kurssissa. Oli aina ensin kysyttävä: kenen totuus? Ketä se hyödyttää? Simpansseille se oli kotoisa paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä. Venäläinen sana totuus eli правда tarkoitti myös vanhaa venäläistä käsitettä "laki" (lakikokoelma Russkaja pravda), joten lehti nimeltään Ленинская правда tarkoitti myös "leniniläinen, luokkakantainen totuus/laki"

      Poista
    2. Leniniläiseen, proletaariseen totuuteen/lakiin kuului myös mahtava propaganda. Jo koululaiset saivat tietää, että sosialismi/kommunismi leviävät maailmalla sen takia, että sosialistisissa maissa työn tuottavuus on paljon korkeampi kuin kapitalistisissa maissa, joissa ihmiset näkevät suorastaan nälkää ja joutuvat kärsimään kaikenlaista muutakin kurjuutta. Kapitalistit eivät osaa hoitaa asioita.

      Sitä mukaa kun kansainvälinen turismi kehittyi Neuvostoliitolle asti ihmisten silmät avautuivat näkemään totuutta. Ulkomaisilta turisteilta, kapitalistisista maista vietiin kaikki mikä vain irtosi myytäväksi: puvut, paidat, sukkahousut jne. Siitä lähtien sosialismin/Neuvostoliiton luhistumiseen ei ollut enää pitkä matka.

      Poista
  5. Vilpoisa tuulahdus - täksis!

    Orastavaa toivoakin on... kuten muudan kolleegasi
    joskus taannoin kirjaili.

    Ulkomuistista tähän tapaan:
    Kuvitelkaamme vaikkapa vain huvin vuoksi
    että ihmisen ja apinan ero on prosenteilla
    mitattuna 1.


    Ja jatketaan siitä niin, että ihmisen ja sen
    lajin pelastuksen tuovan "alienin" välinen
    ero on ainakin se sama1, mutta nyt alienin
    hyväksi.
    Siihen viisastuneempaan suuntaan siis.
    Ja "alien" voi olla mikä tai mitä tahansa.


    ...ja sitten epätoivoa...
    Osaako kukaan sanoa miksi näillä alieneilla
    olisi sen enempää sanomista ihmisille, kuin
    mitä meillä ihmisillä on apinoille?

    VastaaPoista
  6. Ei ne ole paljon tainneet kommunikoida.

    VastaaPoista
  7. Väärinymmärryksen vaikutus historiassamme ja nykyisyydessä on keskeinen selitttäjä maailmallemme. Vaikkapa Marxismi, oli tietenkin selviö, kun senkin neron tekstejä vähempi järkiset seuraajat alkavat ajasaan toteutaa, on seurauksena totalinen epäonnistuminen. Neuvostojen luominsen yritys kaikille elämän aloille oli totalisen demokratian kokeilu vailla vertaa. Bolshevikit vallanhimosaan kaappasivat kohtalokaasti koneistot ja tärvelivät itsekkäistä valtapyyteistään aiheutuen muodostuvan järjestelmän. Kohtalokkaita väärinymmärryksiä tosin ja yhtä vaikuttavia löytyy kyllä muualtakin ja muistaympyröistä, vaikkapa Acibald Keyes, kolestrolin ensimäinen havaitsia, oli supliikki mies ja muutenkin edustava mutta hänen johtava kriitikkonsa samassa tutkimusryhmässä toistaitoinen esiintyjä, joka hävisi nolosti aihetta koskevat väittelyt, vaikka oli näin jälkikäteen katsoen oikeassa. Keysin mielipiteet meni kuitenkin vuoden 64 flo n ravintosusituksiiin, mistä seurasi kohtalokas länsimaailman lihominen. Kun maailmaan on myös rakennettu samalla ja saman vääriymmärryksen vuoksi valtavat hiilihydrattti bisnekset, sekä eritoten terveysruokavalio tuotanto, on tätä väärinymmärrystä vaikeampi kumota kuin Marxin seuraajien toteuttamaa väärinymmärrystä, vaikka mailman terveysjärjestö on vuonna 14 tunnustanut virheensä.

    VastaaPoista
  8. En haluaisi olla pätemässä, mutta sanalla "postmoderni" on useampia merkityksiä, joista jotkut ovat ihan mielekkäitä, jopa kannatettavia. Se viittasi alunpitäen täysin mielekkääseen käsitteeseen ja haukkumasana siitä taisi tulla samoihin aikoihin kuin "neekeristä", tosin eri syistä.

    Ajatus "suurten kertomusten lopusta" ei tarkoita, että "anything goes", vaan sen tyyppistä pluralismia, joka oli itse asiassa ominaista klassiselle konservatismille (à la Burke), mutta jonka uuskonservatismi on hylännyt kauttaaltaan hypätessään fanaattisen markkinafundamentalismin kelkkaan.
    Tietynlainen konservatismi, ja nimenomaanjärkevä sellainen, on siis nimenomaan "postmodernistista" sanan ihan normaalissa filosofiassa ja kirjallisuuden tutkimuksessa käytetyssä merkityksessä, tai, "postmodernismin" hyväkysmisen pitäisi johtaa ainakin tietyssä määrin konservatismiin.

    "Postmodern rightly understood means thought in light of the distinctive successes and failures of modern thought. It means incorporating what’s true about classical, Biblical/Christian, and modern thought in how we understand who we are and what we’re supposed to do. “Postmodern” used in this way can be found, for example, in the thought of Walker Percy and Aleksandr Solzhenitsyn. (I refer you to Solzhenitsyn’s Harvard Address for an especially clear articulation.) "
    https://www.firstthings.com/blogs/firstthoughts/2014/01/remaining-postmodern-and-conservative

    VastaaPoista
  9. No tuollaista nyt mielellään kannattaisikin. Taitaa tämä "rightly understood" kuitenkin olla harvojen herkkua.

    VastaaPoista
  10. Marx oli teoreetikko, joka ei ymmärtänyt, että ihmiset eivät toimi epäitsekkäästi. Ihan hyvä teoria, mutta käytännössä se ei toimi, varsinkin kun aatetta ryhtyi ajamaan sellainen juntti kuin Stalin, jonka isä oli juoppo suutari. Kotoaan hän sai siis vain pätemisen tarpeen, ei minkäänlaisia älyllisiä edellytyksiä. Jälki oli sen mukainen. Samoin Aatu. Kummaltakin puuttui taito ajatella ja kommunikoida. He yrittivät hävittää itseään fiksummat.

    Kommunismissa odotettiin maanpäällistä paratiisia, kun kaikkia kohdellaan tasavertaisesti. Niinhän nykyisinkin. Ulkomaalaisille vieraille annamme kaiken valmiina. Odotamme, että kun he kotoutuvat, maailma on paratiisi, josta sodat ja epäoikeudenmukaisuus on poistettu. Entäpä jos he eivät sopeudukaan siihen rooliin, jota heiltä odotetaan, vaan heistä tulee itsekkäitä ja agressiivia ja he kääntyvät isäntiään vastaan, mistä on ollutkin merkkejä? No, se olisi vain normaalia inhimillistä käytöstä, eikä muuta voi odottaakaan. Taistelu elintilasta on säälimätöntä. Meneeköhän tämäkin paratiisisuunnitelma pieleen?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.