tiistai 23. kesäkuuta 2015

Pietari on paikallaan



Pietari on yhä siellä

Kun kuulee sanottavan, että Venäjä on siirtynyt itään tai Suomi länteen ja muuta vastaavaa, täytyy aina välillä käydä tarkistamassa tilanne.
Juhannuksen tienoona etäisyys näytti olevan entisensä, vaikka Kiinan vaikutus on tulla tupsahtanut aivan lähitienoille. Uusi kaupunginosa Baltian helmi (Baltijskaja žemtsuzina) http://www.balticpearl.spb.ru/project/ sijaitsee Tuutarin tienoilla Inkerinmaalla, lähellä Pietarhovia. Alue valmistuu ensi vuonna ja sille kuulemma kertyy hintaa kolme miljardia dollaria. Raha kuuluu olevan kiinalaista. Raju on ajan riento.
Ajoin siitä vain ohi, mutta varsin vaikuttavalta se näytti, neuvostoarkkitehtuurista tai muusta onnettomasta funktionalismin perinnöstä ei näkynyt jälkeäkään. Hyvä näin. Rupesin kuitenkin kummastelemaan sitä, ettei mikään suomalainen tiedotusväline ole tainnut huomata koko asiaa, mutta eiväthän ne tiedä Pietarista mitään muutakaan.
Onhan kaupungissa aina sentään jotakin uutta ja erikoista. Uusia metroasemia on rakennettu ja rakenteilla ja liikennettä kai halutaan sujuvoittaa myös kaupunkipyörillä, joita sielläkin on nyt tarjolla. Vaikka autoilijoiden tavat ovat valtavasti parantuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, en silti tuntenut erityistä kutsumusta ruveta pyöräilemään Pietarissa. Köpiksessä se tulee ilman muuta mieleen ja miksei myös Amsterdamissa. Kun Pietari näköjään taas haluaa Amsterdamiksi, on idea erinomainen, mutta voihan siihen vielä aikaa mennä. Suunta on kuitenkin aivan selvästi oikea.
Toinen nykyaikaisille eurooppalaisille kaupungeille ominainen asia ovat nuorison maleksimis- ja harrastustilat, joissa voi toteuttaa ns. luovuuttaan. Sellainen löytyi entisestä leipätehtaasta entisen Pietarin Suomen instituutin naapurista ja on nimeltään etaži –kerrokset. Viisi kerrosta plus katot on varattu omaehtoiselle kulttuurille meidän Kaapelitehtaamme tyyliin. Katolle pääsi paistattelemaan päivää ja ihmettelemään näköaloja, ei maksanut mitään. Tämä on pieni asia, eikä lajissaan ihan uusi Pietarissakaan, mutta muistuttaa mukavasti siitä, että kaupunki haluaa olla kuten muukin Eurooppa ja onnistuu siinä.
Nuorisoa sattuikin olemaan kaupungissa paljon, puhuttiin yli miljoonasta ihmisestä, jotka osallistuivat koulujen päättymiseen liittyneeseen Punaiset purjeet (Alyje parusa) –festivaaliin. Palatsitorille oli rakennettu valtava lava ja Nevalla oli proomuja, jotka puolen yön jälkeen ampuivat tonneittain ilotulitteita miljoonan nuoren kiljuessa ihastustaan. En ole harrastanut festareita puoleen vuosisataan ja jätin nytkin ne väliin, mutta osallistujat vaikuttivat kiinnostuneilta.
Poliittisen historian museo, http://www.polithistory.ru/  on nyt kokenut täydellisen mullistuksen ja järjestetty Venäjän historian ”tienhaarojen” mukaan. Ei hullumpi idea. Historiassa tuijotetaan yleensä aivan liikaa jatkuvuuksiin ja unohdetaan historiallisten valintojen ja bifurkaatioiden ratkaiseva merkitys. Asia liittynee taannoiseen talous- ja sosiaalihistorian nousuun, joka vaikuttaa yhä kaikkialla.
Itse näyttelyjen sisällöstä on lyhyen tutustumisen perusteella vaikea sanoa mitään. OIin haistavinani patriotismin nousua, mutta en pysty äkkiä sanomaan, mikä olisi merkittävästi tässä suhteessa muuttunut. Ehkä se kuitenkin oli näyttelyn yleisilme. Yhtä kaikki, museo on antoisa ja sisältää paljon dokumentaatiota, johon kannattaa syventyä, jos henki siihen kehottaa. Uutta oli, että kaikki tärkeimmät tekstit olivat myös englanniksi.
Venäjänkieleen sentään luotettiin Kirovin kotimuseossa, Kamennoostrovski-prospektilla. Talohan oli sama, jossa tapahtuivat Kuusien klubin murhat vuonna 1920. Niistä on paljon kirjoitettu ja itsekin kauan sitten kirjoitin siitä pienen artikkelin. Nyt muuan pietarilainen tutkija on tehnyt siitä FSB:n arkiston dokumentteihin perustuvan tutkielman, joka on sangen kiinnostava. Suomalaiset alan lehdet eivät julkaisseet sitä sen takia, ettei niillä ole rahaa käännöksiin. Ehkäpä se kohta jostain löytyy julkaistuna esim. englanniksi. Sen se ansaitsisi.
Itse talo oli puolue-eliitin asuinpaikka ja elintaso sen mukaista. Tämän talon arkielämästä on kirjoittanut muun muassa professori Natalija Lebina. Artikkeli julkaistiin toimittamassani kirjassa. Se oli tainnut jäädä muuten pätevältä henkilökunnalta huomaamatta, mutta täytyypä tuoda se sinne ensi kerralla. Tämäkin museo on yksi niistä paikoista, joissa kannattaa käydä aina silloin tällöin. Se on aikansa kuva eliitin silmin, mutta tarjoaa kyllä välähdyksen myös rahvaan elämään.
Pietarin aina kiinnostavasta kulttuuritarjonnasta tuli nyt käytyä katsomassa vain Kulkukoiran Vertinski-esitys. Ihan hyvä lajissaan, vaikka ei nyt poikkeuksellisen sykähdyttävä. Ljudmila Ulitskajan näytelmän esitys Baltijski domissa sen sijaan oli peruutettu, mikä suvaittiin ilmoittaa vasta sitten, kun näytännön oli määrä alkaa. Sääliksi kävi kukkakimppujen kanssa saapuneita, jotka kertoivat vielä netistä tarkistaneensa, että näytäntö pidetään. Neuvostomeininki tuli mieleen.
No, jotakin neuvostoliittolaista Pietaristakin aina löytyy, mikäli viitsii etsiä. Sellainen oli hotelli Azimutin matalampi siipi ja aivan erityisesti sellainen oli paikan idioottimainen aamiaisjärjestely. Mutta onneksi lähistöllä oli useitakin kelvollisia aamiaispaikkoja, yksi jopa auki ympäri vuorokauden. Ei Pietari enää mikään Leningrad ole, ei sinne päinkään. Missä esimerkiksi mahtaa kulkea Venäjän sushiraja vai onko sitä lainkaan?
Ravintola Jevrazijassa saa niin hyvää ja monipuolista aasialaista ruokaa, mukana mm. uzbekkilainen keittiö, että tuli oikein ostettua alennuskortti. Bonukset ovatkin mahtavia, jopa 80 prosenttia. Pakko se on päästä taas pian sinne syömään. Mutta ruoasta viis, tuossa uudessa itämaisuudessa on jokin erikoinen sivumaku. Pietari näyttää olevan täynnä itämaista ruokaa ja pian kai rahaakin. Gallupit hehkuttavat uudelleen löydettyä ystävyyttä suuren naapurin kanssa.
Tuntuu jotenkin oudolta nähdä tuo idän suuri läsnäolo juuri Pietarissa, tuossa Venäjän kaupungeista eurooppalaisimmassa ja epävenäläisimmässä, kuten aikanaan oli tapana sanoa. Mieleen tulee vallan Andrei Belyin Peterburg- romaani, jossa Aasia-teema nousi pahaenteiseksi ja uhkaavaksi. Kiina näyttää nyt olevan jo Pietarissa, koetetaan mekin olla sitä unohtamatta.

9 kommenttia:

  1. "Nyt muuan pietarilainen tutkija on tehnyt siitä FSB:n arkiston dokumentteihin perustuvan tutkielman, joka on sangen kiinnostava. Suomalaiset alan lehdet eivät julkaisseet sitä sen takia, ettei niillä ole rahaa käännöksiin. Ehkäpä se kohta jostain löytyy julkaistuna esim. englanniksi. Sen se ansaitsisi."

    Siinäpä olisikin esim. blogistille itselleen käännöstyön paikka? Nuo bolshevikkien toilailut vaikuttivat (ja vaikuttavat toki yhä edelleenkin) siinä määrin keskeisesti Suomenkin kohtaloihin aikojen saatossa, että aiheesta olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin. Myös näiden ns. jäsentenvälisten osalta.

    Mitä ruokapuoleen tulee, niin kyllähän Pietarissa toki syödäkseen saa. Itse kävin kaupungissa viimeksi toukokuussa, ja löytyihän niitä ihan käypäisiä ruokapaikkoja eri puolilta keskustaa, kun vaan hieman etsiskeli. Tuo keskustan hintataso vaan pyörii monin paikoin ihan suomalaissa lukemissa, joten viikonloppureissun budjetti nyt hieman rajoitti tuota kulinarismin harrastusta... Mutta ruuan laadussa ei kyllä ollut valittamista, ja hotellinkin (Moskova) aamiainen oli ihan kelvollinen, no mitä nyt ehkä hieman mielikuvitukseton. Vaan kyllähän silläkin lounaaseen saakka pärjäili. Ja kun muistaa reissussa juoda vain keitettyjä ja pullotettuja juotavia, niin välttyy vähällä vaivalla turistiripuliltakin.

    -G-mies-

    VastaaPoista
  2. Tämä Kiina-yhteys on tosi kiinnostava. Kemppisen päivän blogipäivityksessä on sivuttu asiaa.

    VastaaPoista
  3. Nyt on kyllä pakko muistuttaa, että minähän (no, olen ano, tuskin kukaan muistaa) olen vuosia puhunut siitä, että Venäjän ja Kiinan "Ribbentrop"-sopimus on tulossa ennemmin tai myöhemmin. Miksipä nuo maat eivät hyödyntäisi synenergiaa, ja tässä kohta energia on todella konkreettinen monin tavoin. Kaksi suurta maata jotka eivät Lännelle kelpaa. Pistävät hynttyyn yhteen. Jakavat maailmaa ja etuja ja piirejä. En ole Putin-fan mutta tämä Moskovan eristämispolitiikka tälläiseen johtaan ilman muuta. Mitä siitä seuraa Suomelle, en tiedä. Tuskin hyvää, mutta tuskin NATO-sylikään on paras vaihtoehto.

    VastaaPoista
  4. Kauppapakotteiden suuri hyöty: Suomelle takkii ja Kiinan vaikutusvalta lisääntyy.
    Mutta kun toimitaan näin irrationaalisesti, niin varmasti todistetaan, ettei olla suomettuneita.

    VastaaPoista
  5. Kiina ei tilastojen valossa rahoita Venäjän taloutta mitenkään erityisen paljon. Samoin Venäjän osuus Kiinan vientikaupasta on edelleen varsin marginaalinen. Venäjän toki kannattaa diversifioida omia raaka-aine- ja kauppavirtojaan itään, se on vain järkevää ja loogista, mutta mitään suurta kauppapoliittista mullistusta en näe olevan näköpiirissä. Kiinan aivan ylivoimaisesti suurimmat vientikohteet ovat USA ja EU. On kovin vaikea nähdä, että Kiina olisi millään tavalla halukas riskeeraamaan omia kaupallisia etujaan taloudeltaan noin Italian kokoisen Venäjän takia. Varsinkin kun ottaa huomioon, että Kiinan talouskone on hiljentämässä vauhtiaan ja riskinottohalukkuus sen mukana laskee.

    Kiinan osalta yksi jättimäinen hanke kannattaa laittaa merkille. Kiinan länteen suuntaavista investoinneista hyvinkin kaksi kolmasosaa suuntautuu tavalla tai toisella nk. Silkkitie-hankkeeseen ('one belt, one road'). Silkkitie on lyhyesti sanottuna uusi, tehokas logistinen maa- ja merireitti Kiinasta kohti länttä. Silkkitien maalinjojen pohjoinen haara kulkee Keski-Aasian maiden ja Venäjän kautta kohti EU:n ydintä. Tähän reittiin on piirretty 'sivuraide' myös Suomeen. Ehkäpä tänne kaukaiseen pohjolaankin joku muru Kiinan investoinneista aikanaan saadaan.

    VastaaPoista
  6. Toivotaan näin. Kävin itski ajelemassa silkkitietä Sinkiangissa. Valtava työ on sielläkin luonnonvoimia vastaan.
    Muuten, Vladivostok on nyt saanut erityisaseman ja sitä koetetaan kaikin tavoin vahvistaa. Pohoinen meritie voineen tarjota jotain meillekin. Kaksi suomalaista purjevenettä, Lena ja Sarama ovat parin vuoden sisällä purjehtineet tuon reitin.

    VastaaPoista
  7. Olipa entinen puolustusministeri joka sanoi, että koska maantieteelle ei mitään mahdeta, mustataan tussilla Venäjä kartalta. Seuraaja miinoittaisi Sisilian rannat, jos saisi päättää.

    VastaaPoista
  8. "Neuvostomeininki"


    Kaikkien saddam husseinien ystävä, tiedustelun teoreetikko ja praktikko, valtion sisällä olevan valtion johtaja, 9/11:n järjestäjä ja Izborskin klubin taustaperustaja, Evgeni Primakov, on kuollut. Tapahtuman muistoksi järjestettiin verinen ”фейерверк” eri puolilla maailmaa.

    "Среди недавних ярких выступлений, выдержанных в остро критическом духе, отметим доклад патриарха российской политической сцены Е.М. Примакова, который предельно откровенно и резко обозначил губительность либерального курса в России.

    26.03.2014
    Путь: Главная / Контент / Статьи"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Primakov oli pääministerinä matkalla Yhdysvaltoihin hakemaan apua kansaivälisiltä institutioilta juuri silloin kun Clinton aloitti serbian pommitukset, hän määräsi koneen kääntymään takaisin, oliko tuo maailmanhistorian kannalta ratkaiseva hetki jos Venäjä hädäsään olisi ehtinyt turvautua ja sitoutua läntisen rahamaailman arvoihin, se olisi ollut reitti myös päästä eroon venäjän ydinaseista. Historia on yleensä sattumuksisten oikusta kimmonnut erilaisiin tapahtumakulkuihin.

      Poista

Kirjoita nimellä.