maanantai 13. lokakuuta 2014

Present Danger



Present Danger ja sankaritoimittajat

Olipa mukavaa taas loppukesän aurinkoisina päivinä viilettää halki Suomenlahden ulappain, ympärillä rannaton meri ja taivaalla valkeat pilvenhattarat. Laineet vain liplattelivat ja taivaanrannassa vaelsi rahtilaivojen loputon karavaani…
Toki tietyllä seudulla tunnelmaa vähän pilasi meren väri, joka muistutti hernekeittoa. Lehmänläjiltä näyttävät paakut keskellä merta muodostivat nekin esteettisen häiriötekijän. Kuitenkin lohdutti ajatus, että samanlaista oli havaittu joskus jo 1800-luvullakin. Ja onhan se olemassa jopa Sargassomeri, jossa tätä tavaraa lienee ehkä samassa määrin, ellei enemmän.
Rahtilaivojen jonoja on näillä leveysasteilla aina syytä pitää silmällä, sillä autopilotin ääreen nukahtanut saattaa yllättäen huomata ilkeännäköisen keulan lähestyvän samaan suuntimaan jämähtäneenä ja koko ajan vain suurempana. Silloin on parasta hiljentää tai muuttaa kurssia. Keulan ohi kiiruhtaminen on rumaa ja voi aiheuttaa tööttäyksiä ellei pahempaa. Tärkeintä on joka tapauksessa, että varoitukset ja manööverit tehdään ajoissa ja riittävän selkeästi, kuten hyvä merimiestapa edellyttää. Kansainvälisillä vesillä jopa supertankkerin pitäisi oikeastaan väistää purjevenettä, mutta alkeellinen kohteliaisuus jo sanoo, että suurelle on hyvä antaa vähän tilaa.
Mikäli alusten kohtaamisessa ei synny tilannetta, jossa olisi törmäyksen vaara, ei ole syytä nopeuden eikä kurssien muutoksiin. Asiasta voi vielä kertoa VHF-puhelimella, jos toisen röyhkeys harmittaa tai on muuten syytä poiketa normaaleista käytännöistä.
Loppukesästä liikkeellä oli myös tutkimusalus Aranda, Satu af Ursinin komennossa. Venäläinen sotalaiva pyysi sitä jossakin vaiheessa muuttamaan kurssia, mihin suostuttiin. Toisella kerralla taas jatkettiin perustellusti suunniteltuun paikkaan.
Toisella kertaa venäläinen sotalaiva pyysi taas muuttamaan kurssia ja ajoi läheltä Arandan ohi. Kapteeni ei kuitenkaan pitänyt tilannetta vaarallisena eikä muuttanut kurssia tai nopeutta. En tunne hänen pätevyyttään, mutta luulen sen olevan normaaleissa rajoissa.
Mukana olleet ruotsalaiset tutkijat pitivät tilannetta kuitenkin ahdistavana ja asiasta tehtiin selvityspyyntö, joka aikansa harhailtuaan löysi tiensä myös suomalaisten journalistien käsiin. Kun nämä kysyivät mahdollista selitystä asiantuntijoilta, nämä arvelivat kyseessä luultavasti olleen sukellusveneharjoituksen. Sellainen oli jopa nähty Arandalta. Toisin sanoen laivaa pyrittiin turvallisuussyistä ohjeistamaan kurssinmuutokseen. Arandan kaikuluotain ei välttämättä olisi riittänyt varoittamaan ajoissa pintaan nousevasta sukellusveneestä. Asia kuitattiin normaalina. Kapteenikaan ei siis hätääntynyt.
Suomen lehdistöstä ei voi sanoa samaa. Helsingin Sanomat repäisi asiasta kokonaisen aukeaman. Myös televisio oli valppaana. Tässäpä oli nyt kysymys kansainvälisillä vesillä tapahtuneesta selkkauksesta. Taustalla oli se tosiseikka, että Gotlannista käsin voitiin hallita suurta osaa Itämerta. Se oli, tuoretta ilmausta käyttäen, kuin uppoamaton lentotukialus.
Hyvä tiedotusväline kertoo aina myös asioiden taustat. Kyse näyttää tällä kertaa oikeasti olleen siitä, että Venäjä aikoo pyrkiä Itämeren hallintaan noiden sukellusveneidensä kanssa ja kaappaamalla Gotlannin se pystyy estämään apukuljetukset Baltiaan. Venäjän laivaston tärkeitä tehtäviä on tämän ohella myös kaasuputken turvaaminen. Ilmeisesti nimittäin eurooppalaisen suursodan aikanakin kaasukauppa tulee käymään keskeytyksettä, vai miten pitänee asia ymmärtää?
Selvää on nyt vain se, että Arandaa ei häiritty sattumalta ja että sota on tulossa, mikä täytyy ottaa realiteettina. Suomen suomettunut huippujohto, asiasta tivattaessa, on suostunut pyytämään skandaalista selvitystä, mutta vasta kuukausien viiveellä. Hyvä, ettei jo ehtinyt tässä välissä sota syttyä.
Mitä tässä maassa oikein tapahtuu ja missä olisimme ilman valppaita journalistejamme?

5 kommenttia:

  1. Mitä rohkeammin media pyllistää Putinille, sitä syvempään se kumartaa Haglundille.

    VastaaPoista
  2. "Kansainvälisillä vesillä."

    Eihän tapauksessa ole mitään sen kummempaa. Ryssä vaan harjoittelee

    kansainvälisillä vesillä tottelevaisuutta: totellaanko sen käskyjä kansainvälisillä

    vesillä vai eikö totella ja tekee kaikkensa että sen käskyjä totellaan

    kansainvälisillä vesillä.

    VastaaPoista
  3. Naton harjoituksiin saa osallistua kaikki.

    VastaaPoista
  4. Kuuntelin eilen pääministerin haastatelutunnin. Ei olisi pitänyt. ETYK:in Helsingissä pyhittämät valtioiden rajat on siirretty. Joistakin silloisista on leikattu useita uusia. Isäntämaa lienee ottanut valtion ikuisuuden niin tärkeästi ja rationaalisesti, että kunnatkin vain kilvoittelevat samanlaisuudessa ja Kruununhaan ja muiden lukuisien hallituskatujen liikennemerkkien mukaan sätkyttelevät.

    Näin Lech Walesan leffateatterissa by Wajda. 1970 sokerin hintaa nostettiin,ja oliko kahvi ja muuta. Jonot elintarvikekauppojen edustalla nostivat mellakkaa ja hallitus astui tankkiin. Walesan tuttu luiskahti tankin alle (vähän kuten 4.6. 200x Lahdessa,paraatin katsomosta veteraanivanhus). Sitten Walesa tuohtui telakan hengen päälle käyvistä työmetodeista.
    Gomulkan lähdettyä puoluejohto ymmärsi hätäänsä ottaa vastaan länsivaluuttaa,velkaa. Niin muutkin, Romania varsinkin,Ceausescu. Sitten tuli Reagan. Velalla kiristämien.Myyräntyötä.Paavi. Sosialismi romahtaa.

    Veren sijasta vallankumous kysyi dollareita. Kumousaseena lahjonta, ahneuden virittäminen. Niitä liberaalirahan nimissä tarjosivat pankkiirit lännestä. He näyttivät tienaamistilaisuuksia itäpuolen kumppaneilleen, vertaisilleen siis puolue- ja armeijaylimyksille ja näiden prinsseille. Raha vangitsi. Silloin kun Yeltsin perusti Venäjän, oli Punaisella torilla kymmeniä Goldman Sachsin ja Lehmans Brothersin ja muiden MBApapistoa. Lahjonta ja viettely toimi koska materiaaliset peruselinehdot jatkuivat surkeina eikä parannusta kuulunut.

    Erittäin tepsivää oli kuvernöörin vaaleissa näyttää tulevia ja jo toteutettuja raaka-ainekomissiota ja dollareita sekä näyttää länsielintarvikkeitten iloa jakelupisteiden hyllyillä. Vaalivoittohan siitä tuli ja kohta kuvernöörin virastolta pankkilisenssi, jolla kytkeytyä valtion keskuspankin tilijärjestelmään. Kirjoittaa velkasitoumuksensa omalle pankilleen,maksaa pankkisiirrolla tai läjällä ruplia, jotka ikiomaa ja itsetehtyä tiliä (omaa velkaa vastaava) vaihtamalla saa keskuspankista ruplia. Toimitat sitten alumiinia tai nikkeliä länteen uusliberalismiin pukeutuneille tutuillesi.

    Ne jotka eivät näissä etuiluissa rynnineet palelivat pakkasissa -öljytankkereiden lipuessa Sködvikin ohi. Yeltsinin Venäjä käytti maksuvälineinä jos mitä paperisuikaletta ja tehtaan tuotetta. Siinä nousi pinnalle yhteiskunnan spontaani kyky luoda ihmistenvälistä koordinaatiota ja yhteistä ja jokaiselle hyvää -ryöstelyn tuhokierteen sijaan. EKP Euro saa kohta pelastuakseen ja virvoituskykynsä uudistamiseksi uusia järjestelyä. Perjantaina Eurooppagrandee Mario Monti kirjoitti yhdestä vajeen kierrosta ja usea iso lausuu ääneen tabujen murtamisista,menemisistä unthinkable aluille rahaorganisoitumisessa (kuten muuten sodissa aina).

    Kun nyt Stubi sai nenälleen Elysee palatsissa viime viikolla ja yhäkin itsepintaisesti 12.10. pokkansa tärkänneenä kummastelihe Junckerin 300 mrd investoitiohjelmaa, ehdotuksia,ajatuksia,mistäpä rahoituskaan jne vähätellen, niin reipastuttipa pääministerini kansalaisistaan sentään edes minut naputelemaan asiainkuluista. Kiitos tästä.

    Niin kun se Stubi ja moni muu puhuu epätavanomaisesta sodasta kokardittomista sotilaista ja muista kansainvälisen oikeuden loukkauksista ja vanhojen sääntöjen unohtamisista, niin toki länsi ja sen rahainsentiivit ensin saivat säpinää ja poraamaan tilaa uudelle. Uusia valloitusasemalleja olivat finassi-innovaatiot. Uusinta on hakkerointi. Kadettikoulu opettaa, ja West Point. Venäjä kykenee posauttamaan Olkiluoto Nelosen jos se valmistuukaa. Meillä on uusi MAD -hyväksi onneksi, tahi siunaukseksi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Oleellista tässä on juuri tuo Helsingin Sanomien repäisy yli aukeaman. Piti tämäkin tilaisuus käyttää hyväksi peloteltaessa Suomea Naton jäseneksi. Hesarin jutun järkevin mielipide oli sen viimeinen lause, kun Jussi Niinistö totesi, että hän "ei antaisi tapaukselle kovinkaan suurta merkitystä".

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.